Informaatiosodat, hybridisodat, verkkovakoilut

ja valtioiden vakaan elämänmenon ja toimintojen häirintä on aikakautemme uusia vitsauksia. Sotaa ei käydä perinteistä asevoimaa käyttämällä, vaan häirintää tuetaan monimuotoisin menetelmin. Keinoina käytetään esimerkiksi sotilaallista painostusta, väärien tai tarkoitushakuisten tietojen levittämistä, psykologisten keinojen, kuten pelottelun ja palkitsemisen avulla toteutettavia operaatioita, kyberhyökkäyksiä ja sisäisten levottomuuksien tukemista. Myös perinteiset sotilaalliset hyökkäykset ovat edelleen mahdollisia. Esimerkkinä on pidetty Venäjän toimintaa Ukrainassa, joka on eskaloitunut ja saanut erilaisia muotoja leviten muihinkin maihin. Suhteemme Venäjään pitäisi olla hyvässä kunnossa, tai siltä se ainakin näytti kun ulkoministerimme Timo Soini tapasi kesällä kollegansa Sergei Lavrovin. Herrat hymyilivät aurinkoisesti tapaamisen jälkeen noustessaan Säätytalon portaita.
Puolustusvoimien sotatieteen tohtori Saara Jantusen kirja Infosota antaa kuitenkin naapurisuhteistamme aivan erilaisen kuvan.
”Valeprofiilien suojiin piiloutuvat trollit nimittelevät keskustelijoita, vääristelevät tietoja ja kehuvat ylitsepursuavasti Venäjän toimia ja presidentin johtajuutta”. Jantunen kuvaa kirjassaan asiantuntevasti verkkohyökkäyksiä ja vahinkojen seurauksia kohdemaissa.

Tikkurilan Reserviupseerikerho – Dickursby Reservofficersklubb ry Venäläisillä trolleilla on Pietarissa oma toimitalo, josta syötetään propagandaa verkkoon.
Suomalainen erikoisuus informaatiosodassa on se, että Venäjä on onnistunut värväämään täältä innokkaita ja ahkeria apureita. Jantunen nimeää kirjassaan yhteistoimintamiehiksi dosentti Johan Bäckmanin ja tämän hengenheimolaiset. On ehkä hauska sattuma, että Johan Bäckman ja Jon Hellevig saivat viime sunnuntaina korkean venäläisen Rauhantekijä- ansiomerkin. Peter Iiskolakin olisi saanut saman ansiomerkin, mutta ei ennättänyt matkustaa Venäjän valtaamalle Krimille, jossa nämä huomionosoitukset jaettiin. Näin kirjoitti Ilta-Sanomat 12.10.2015.
Kyllähän tuo melko tuore kunniamerkkiuutinen – jos mikä – osoittaa, että Jantunen on väitteissään oikeilla jäljillä. Hän kertoo kirjassaan puistattavia esimerkkejä verkkosodankäynnin arjesta. Rintamaelämä käy voimille, sillä sotaa käydään yötä päivää ja uusia iskuja suunnataan milloin milläkin palstalla. Kirjan esimerkeistä päätellen fiksutkin ihmiset saattavat mennä lankaan. Trollit ovat taitavia manipuloimaan ihmisten mieliä, ja voivat tehdä sen keinoista välittämättä. Infosodassa totuus on kuollut jo ajat sitten. Suomi, kuten muutkin länsimaat, on verkon sotatantereilla melko pahasti alakynnessä.
Saara Jantunen on 34-vuotias sotatieteen tohtori, joka työskentelee tutkijana puolustusvoimien palveluksessa. Hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja teki pro gradu-työnsä Yhdysvaltain armeijan viestinnästä ja väitteli Maanpuolustuskorkeakoulussa. On suorittanut vapaaehtoisen varusmiespalveluksen. ”Ukrainan sodan aikana on hämmästelty Venäjän informaatiorintaman iskukykyä”, Jantunen muistuttaa. Eräiden laskelmien mukaan jopa 80 prosenttia sosiaalisessa mediassa liikkuvasta ja Ukrainan sodasta kertovasta informaatiosta olisi peräisin Venäjältä. ”Yksittäisten valheiden jahtaamisen sijaan on hyödyllistä yrittää ymmärtää sitä kokonaisuutta, jota disinformaation ja vääristymien varaan rakennetaan”, Jantunen toivoo.
Tässä suhteessa Saara Jantusen Infosota tekee suuren palveluksen meille suomalaisille. Hänen kirjastaan saa kokonaiskuvan verkkosodankäynnin menetelmistä ja pystyy edes hieman hahmottamaan, millaisesta ilmiöstä on kysymys. Lukukokemus säpsähdyttää: Meneillään on näköjään massiivinen hyökkäys suomalaisuuden perusteita kohtaan. Jantunen saa maksaa korkean hinnan tutkimustyöstään. Häntä solvataan ja kiusataan monilla nettipalstoilla pöyristyttävällä tavalla. Ei ole ihme, että kirjoittaja käy välillä kovilla kierroksilla. Hän ahtaa kirjan sivuille mahdollisimman paljon esimerkkejä ja havaintoja sekä yrittää analysoida kaiken mahdollisen verkosta löytyvän tiedon.
Tiedon tulva on niin runsas, että lukija pakostakin uupuu. Tulee sama tunne kuin verkkoa selatessa: ähky. Näin kirjoitti ja kertoi syksyllä 2015 Helsingin Sanomien toimittaja Saara Jantusen haastattelusta, joka kertoi myös, että kirjailija Sofi Oksanen sparrasi häntä Infosota- kirjan kirjoittamisessa.
Suosittelen, olen kirjan lukenut enkä ollut uskoa tapahtumia todeksi!