Tilannekatsaus Natosta

Nato palaa juurilleen

Ennen Ukrainan kriisin puhkeamista useat NATO:n jäsenmaat − mm. Baltian maat − pyrkivät muistuttamaan NATO:a siitä, ettei liittokunnan perustehtävää, oman alueen puolustusta, saa unohtaa. Nyt nuo pyynnöt on otettu koko lailla todesta. Oman alueen puolustaminen on palaamassa niin NATO:n kuin monen sen jäsenvaltionkin puolustuspoliittiseksi lähtökohdaksi. On mielenkiintoista havaita, että kansainvälinen kiinnostus yleisen asevelvollisuuden ja laajan reservin hyötyihin on viime vuosina lisääntynyt. Samalla arvostus Suomen sotilaallisen puolustuksen kykyihin on kasvanut – sitä mukaa, kun sotilaallinen tilanne Euroopassa on kiristynyt. Oman alueen puolustamisen tärkeys ja sen painottaminen käyvät hyvin ilmi myös Yhdysvaltojen Euroopan voimaryhmän komentajan − ja NATO:n Euroopan joukkojen komentajan − kenraali Philip Breedloven hyväksymästä strategia-asiakirjasta, joka allekirjoitettiin neljä kuukautta sitten. Asiakirjassa kenraali Breedlove painottaa NATO:n jäsenmaita sitovan viidennen, yhteisen puolustuksen artiklan lisäksi kolmatta artiklaa, joka velvoittaa jokaista NATO:n jäsenmaata ylläpitämään ja kehittämään omaa kansallista puolustuskykyään.

Uhmaako Suomi Itämeren voimatasapainoa harjoittelemalla Naton kanssa?

SUOMEN osallistuminen Naton CMX-harjoituksiin on herättänyt runsaasti keskustelua. Mutta mitä ovat CMX-harjoitukset? Kirjainlyhenne tulee englannin sanoista Crisis Management Exercise, kriisinhallintaharjoitus. Näihin myös ”karttaharjoituksiksi” kutsuttuihin noin viikon kestäviin harjoituksiin Suomi on osallistunut säännöllisesti. Suurempia kohuja niistä ei ole syntynyt, sillä kyseisten harjoitusten aikana ei liikahda yksikään sotilasajoneuvo. Papereita sitäkin useampi, sillä CMX-harjoitukset ovat virkamiesharjoituksia, joissa harjoitellaan päätöksentekoa fiktiivisessä kriisissä. Suurimmat taistelut käydään täten virkamiesten kirjoituspöydillä.

– Sieltä ne harjoitukset alkavat, kirjoituspöydältä. Kaikki Nato-maat osallistuvat näihin harjoituksiin pääkaupungeistaan käsin ja täällä (ulkoministeriössä) virkamies on työpöytänsä ääressä, ottaa vastaan Natosta tulevia papereita ja vastaa niihin, selostaa ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosasto-päällikkö Timo Kantola. CMX-HARJOITUSTEN juoni on siis se, että ennen harjoituksen alkamista luodaan kuvitteellinen tilanne, skenaario (kuva alla).

Esimerkiksi vuoden 2015 harjoituksessa kahden kuvitteellisen, Natosta etäällä olevan valtion välille kehkeytyi kriisi, jolla oli sekä humanitäärisiä että merelliseen turvallisuuteen liittyviä seurauksia. Harjoituksessa käydään läpi vaihe vaiheelta, kuinka Nato jäsenmaineen ja kumppaneineen reagoisi skenaarion kaltaisiin tapahtumiin. – Harjoitusten aikana katsomme, mitä Suomi voi tarjota kriisissä. Jos skenaariossa on esimerkiksi iso onnettomuus tai räjähdys, Suomen rooli voi tarkoittaa ydinvoimala-asiantuntijoiden tai pelastuspalvelun työntekijöiden lähettämistä. Harjoituksissa käydään läpi proseduureja, miten paperit kulkevat ja miten kantoja muodostetaan. Kantolan mukaan suurin hyöty Suomelle CMX-harjoituksista on se, että ne antavat näköalan Naton päätöksentekoon.

– Pääsemme niiden kautta kumppanimaana näkemään, kuinka Nato toimii ja miten Natomenettelyt pyörivät strategisella tasolla.

Nato-kumppanuus ja Suomi

Itämeren turvallisuus on muuttunut Venäjän harjoittaman voimapolitiikan johdosta. Naton näkökulmasta Suomen ja Ruotsin asema korostuu maantieteellisen aseman, yhteisen turvallisuusympäristön ja yhteisten turvallisuusintressien myötä. Nato onkin käynyt vuoropuhelua Suomen ja Ruotsin kanssa Itämeren alueen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Suomelle Nato-yhteistyö on keskeistä puolustuspolitiikan, sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisen, ylläpidon ja käytön kannalta. Keskeisessä roolissa on osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkojen toimintaan sekä koulutus- ja harjoitustoimintaan. Osallistuminen kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin on tärkeä osa Suomen puolustuksen ja sen valmiuden kehittämistä. Suomi on osallistunut Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään joukkopooliin vuodesta 2012 alkaen. Uudistettu NRF on jatkossakin käytettävissä Naton kaikkien tehtävien toteuttamiseen. Vaikka NRF:n rakenne uudistuu ja valmiusvaatimuksia osin kohotetaan, tulevat kumppaneiden osallistumisen perusperiaatteet säilymään ennallaan. Suomi valmistautuu osallistumaan toimintaan uudistetussa NRF:ssä kumppanimaan roolissa. Tiivistyvä yhteistyö varautumisessa ns. uusiin uhkiin, kuten hybridiuhat ja kyber, on Suomelle tärkeää.

Suomi pyrkii myös edistämään EU:n ja Naton yhteistyötä hybridiuhkien hallinnassa. Suomen ja Naton välisen kyberpuolustusyhteistyön syventämiseksi Suomi on tehnyt neljä vuotta kansallisen puolustuksen tarpeisiin perustuvaa kyberpuolustusyhteistyötä Naton kanssa. Yhteistyö käsittelee puolustushallinnon ja puolustusvoimien vastuulle kuuluvan kansallisen kyberpuolustussuorituskyvyn kehittämisessä ja tilannekuvan muodostamisessa tarvittavia konkreettisia toimenpiteitä. Nykymallinen epävirallinen yhteistyö on kuitenkin muun muassa tiedonvaihdon ja useiden kansallisen puolustuksen osana käytettävien sovellusten turvaluokittelujen näkökulmasta saavuttanut pisteen, jossa työn jatkaminen ja konkreettisen hyödyn saaminen kansalliselle puolustukselle edellyttäisi virallista yhteistyömallia.

Naton kyberpuolustuspolitiikka

Naton kyberpuolustuspolitiikkalinjaus korostaa yhteistyön kehittämistä edistyneiden, erikseen valittavien kumppanimaiden kanssa. Suomella on mahdollisuus syventää meneillään olevaa Natoyhteistyötä ja laatia kyberpuolustusta koskeva yhteisymmärryspöytäkirja (Cyber Defence Memorandum of Understanding, MoU). Yhteistyön syventäminen tarjoaisi mahdollisuuden lisätä Suomen osaamista ja tehostaa omaa kansallisen puolustuksen suorituskyvyn laaja-alaista kehittämistä. Samalla se syventää kumppanuusyhteistyötä.  Yhteisymmärryspöytäkirja koskisi mm. konkreettisia toimenpiteitä, joita tarvitaan kansallisen kyberpuolustuksen suorituskyvyn kehittämisessä ja tilannekuvan muodostamisessa puolustusvoimissa. Esimerkiksi kybersuojautumisessa voidaan kehittää puolustusvoimien haavoittuvuuksien analysointikykyä haittaohjelmatiedon ja havaintojen vaihdolla. Lisäksi pöytäkirja käsittelisi muita yhteistyöalueita, kuten esimerkiksi koulutus-, harjoitus-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yhteisymmärryspöytäkirjaa koskevissa keskusteluissa ollaan vasta varhaisessa vaiheessa, ja Nato arvioi parhaillaan yhteistyön syventämisen jatkomahdollisuuksia.